Sosiokratia 3.0 tuo välineet itseohjautuvuuteen ja yhteiseen päätöksentekoon

 

Sosiokratia 3.0 on organisaation jatkuvan parantamisen malli, jonka avulla kaikki organisaation jäsenet saadaan mukaan yhteisiin päätöksiin. Malli tarjoaa välineet itseohjautuvuuteen, ketterään yhteistyöhön sekä organisaation joustavuuden ja muutoskyvykkyyden lisäämiseen.
 
Sosiokratian avulla voidaan edistää helppoa kokeilukulttuuria. Kun ehdotus tai hanke on todettu yhteisessä päätöksenteossa kyllin hyväksi ja riittävän turvalliseksi kokeiltavaksi, voidaan ketterästi ryhtyä toimeen.

Lue Codenton kokemuksia S3-mallin ja radikaalin itseohjautuvuuden toteuttamisesta.

Miten itseohjautuvuus viedaan yrityksessa totuttua pitemmalle
Kokemuksia Sociocracy 3.0:sta

Katso videolta, minkälaista on Sosiokratia 3.0 -mallin mukainen päätöksenteko käytännössä.

 

S3-mallin taustaa

 Sociocracy 3.0 on James Priestin ja Bernhard Bockelbrinkin muotoilema kokoelma sosiokratiasta sekä ketterästä- ja Lean-perinteestä nousevia käytäntöjä. Sociocracy 3.0 tähtää tasa-arvoiseen organisaatioon, joka keskittyy yhdessä päättämään ja tekemään sen, mikä on kulloinkin organisaatiolle ja sen tavoitteille oleellista.

Sociocracy30.org järjestää myös Sosiokratia 3.0 -koulutuksia.

Sosiokratia 3.0 sopii monenlaiseen organisaatioon, ja sitä on sovellettu paitsi ohjelmistokehitykseen keskittyneissä organisaatioissa, muun muassa terveydenhuollossa, kiinteistönhoidossa ja taloyhtiötoiminnassa, yhdistyksissä ja yhteisöissä sekä start-upeissa. Mallina S3 on lähellä esimerkiksi Tealia, ja sen tarkoituksena samaan tapaan lisätä työntekijöiden itseohjautuvuutta.

Alla esiteltynä joitakin keskeisimpiä toimintatapoja Sosiokratia 3.0:n 78 toimintamallista.

 

Sosiokratia 3.0 – seitsemän periaatetta

 

 

Sosiokratia 3.0 perustuu seitsemään keskeiseen arvoon:

Suostumus (consent) tarkoittaa, että kaikki päätöksenteossa mukana olevat ajattelevat, että päätös on riittävän turvallinen toteutettavaksi.

Tasapainolla (equivalence) viitataan siihen, että päätöksiä ovat tekemässä ihmiset joihin ne vaikuttavat.

Vastuullisuus (accountability) tarkoittaa vastuun kantamista niistä tehtävistä, jotka kukin on ottanut tehdäkseen.

Jatkuvalla kehityksellä (continuous improvement) etsitään jatkuvasti tapoja fokusoida enemmän energiasta siihen, mikä on tärkeää.

Läpinäkyvyydellä (transparency) varmistetaan, että ihmisillä on aina käytössä tieto, jota he työhön ja päätöksentekoon tarvitsevat.

Teho ja vaikuttavuus (effectiveness) vaatii turhasta luopumista ja olennaiseen keskittymistä.

Empiirisyydellä (empiricism) tarkoitetaan ympäristön jatkuvaa havainnointia ja indikaattoreiden asettamista onnistumiselle.

 

 

Jännitteistä pyrkimyksiin eli drivereihin

 Sosiokratia 3.0 -mallin mukaan kaikki uusi syntyy jännitteistä. Joku huomaa, että tarvitaan jotakin uutta, tai että sen mikä oli eilen hyvä ei toimi enää. Tämä aiheuttaa monesti epämukavuutta ja ristiriitojakin.

Jotta jännitteistä syntyisi helpommin rakentavaa toimintaa, S3 neuvoo muotoilemaan ne drivereiksi: Mitä tapahtuu? Mitä siksi tarvitaan? Näiden kysymysten pohjalta driverin ratkaisemiseksi voidaan tehdä ehdotus, jota taas voidaan kokeilla. Ja näin saadaan konkreettisia tuloksia, joihin jatkokeskustelun voi kytkeä.

Sosiokratia 3.0 olettaa myös, että tämäntyyppisiä drivereita arvioidaan jatkuvasti sekä yksilöiden ajattelussa että yhteisessä keskustelussa. Sillä tavoin varmistetaan jatkuvasti, että organisaatio toimii kaikkein tärkeimpien asioiden eteen eikä hukkaa aikaa epäolennaisuuksiin.

 

Piiri, rooli ja sopimus

 

Sosiokratia 3.0:n ratkaisu esille nousseeseen jännitteeseen ja sitä kautta syntyneeseen driveriin on aivan ensimmäkseksi toiminta. Jos asia on sellainen, jonka pystyy tekemään nopeasti, kysäise niiltä joita asia koskee, tee tarvittavat päätökset ja hoida homma pois alta.

Jos asia vaatii paneutuneempaa työstämistä, ratkaisuina toimivat piiri, rooli tai sopimus. Piiri on sosiokratia 3.0:ssa organisoitumisen perusyksikkö. Piirit muodostuvat ratkomaan drivereita ja niillä on päätöksenteko-oikeus driverin sisällä, kunhan ne kuulevat asiassa myös niitä, joihin asia vaikuttaa. Piirit syntyvät ja purkautuvat drivereiden mukana.

Driver voidaan antaa ratkaistavaksi myös jonkin roolin haltijalle, tai sen pohjalta voidaan muodostaa uusi sopimus siitä miten toimitaan.

 

Perustana taidokas osallistuminen

 Sosiokratia 3.0 nojaa vahvasti sen oletuksen varaan, että työyhteisössä kaikki muut ovat yhtä luotettavia päätöksentekijöitä kuin minä itse. Tämä tekee menetelmästä ainakin asiantuntijaorganisaatiossa jossain määrin radikaalin.

Sosiokratia 3.0:n tärkeä peruskivi on taidokas osallistuminen (artful participation). Kysymys, jonka pohjalta kaikkien organisaation jäsenten oletetaan S3:ssa toimivan on: Onko tämänhetkinen toimintani paras panos, jonka voin antaa tämän ryhmätyön tehokkuuteen?

Käytännössä S3:n mukaan toimivat ihmiset tasapainoilevat kahden ulottuvuuden välillä: Mitä minä tarvitsen tässä tilanteessa? Mikä on minua kohtaan oikein? Ja toisaalta: Mitä se mitä olemme tekemässä tarvitsee? Miten voin parhaiten hyödyttää tätä yhteistyötä?

Katso videolta, mitä taidokas osallistuminen käytännössä tarkoittaa ja miten sitä tehdään.

 

Suostumus­päätöksenteko

 

Päätöksenteossa sosiokratia 3.0 käyttää paljon aikaa ongelman määrittelemiseen ennen kuin lähdetään edes ideoimaan ratkaisuja. Ideana tässä on ehkäistä hätäisiä johtopäätöksiä ja sitä myötä energian suuntautumista vääriin paikkoihin.

Tärkeillä päätöksenteon hetkillä kuullaan jokaista piirin jäsentä – vähintään visuaalisesti kokouskäsimerkeillä, joilla osallistuja kertoo suostumuksensa ehdotukseen tai vaihtoehtoisesti sen, että hänellä on huoli tai mahdollisesti vastalause.

Katso videolta, minkälaista S3-malli päätöksenteko on käytännössä.

Jotta päätöksiä kuitenkin syntyisi, sosiokratia 3.0:ssa pyritään huolellisesti erottamaan aidot vastalauseet ja pelkät huolenaiheet toisistaan. Vastalauseen muodostaa vasta se, jos joku kokee ehdotuksen kanssa etenemisen vaaralliseksi pyrkimyksen tai organisaation kannalta. Kaikki vähäisemmät pohdinnat luokitellaan huoliksi.

Sekä vastalauseet että huolenaiheet ratkaistaan useimmiten muokkaamalla ehdotusta niiden pohjalta, jonka jälkeen katsotaan uudelleen, päästäänkö etenemään. Tätä prosessia kutsutaan yhteensä suostumuspäätöksenteoksi (consent decision making).

Ota yhteyttä